Testijoukosta ei ollut tarkoitus etsiä parasta ja huonointa vaihtoehtoa koska selkeitä sellaisia ei ole. Sopiva valon sävy on hyvin pitkälti makuasia. Joukkiosta on kuitenkin erotettavissa joitain selviä tyyppejä: kalojen ja kasvien värit hyvin ja värilämpötilan puitteissa neutraalisti esille tuovat, violetin sävyiset "tyypilliset akvaarioputket" ja enemmän tai vähemmän kellertävänvihertävät vaihtoehdot.

Testijoukkoon kuului mukaan myös muutama merivesialtaisiin tarkoitettu lamppu. Niistä vain Hagenin Marine-Glo on selvästi niin sininen, että sitä ei voi pitää makeavesiakvaariossa kuin öisenä kuuvalona.

Teknisten tietojen perusteella voi kyllä arvailla valon väritoistokykyä. Sen ilmoittavat kaksi asiaa yhdessä, värilämpötila ja väritoistoindeksi Ra. Ra-indeksillä ei ole yksikköä ja sen suurin mahdollinen arvo on 100, värilämpötilaa mitataan Kelvineinä. Kalibroitaessa videonäyttöä, neutraaliksi otetaan 6500K. Se vastaa jotakuinkin valon väriä kirkkaana kesäpäivänä. Vastaavasti kodin hehkulamppujen ja halogeenien värilämpötila on hyvin punertava 2500-3000K. Värilämpötilan heikko puoli mittarina on, ettei se reagoi mitenkään vihreään sävyyn.

Joissain putkissa ja polttimoissa Ra-indeksi ja värilämpötila ovat pääteltävissä tyyppimerkinnästä. Esimerkiksi Philips 827: Ra-indeksi 80-89 eli kahdeksankymmentäjotain ja värilämpötila 2700K, Philips 942: Ra 90-100 ja värilämpötila 4200K ja Philips Aquarelle 89, Ra 80-89 ja värilämpötila noin 9000K. Monille akvaarioputkille ilmoitetaan hyvinkin korkeita värilämpötiloja, jotka eivät kuitenkaan aivan näytä siltä, mitä lukemasta voisi olettaa.

Vaikuttaa siltä, että yleinen uskomus pitää 8-sarjan ja 9-sarjan putkia väritoiston suhteen pitkälti toisiaan vastaavina. Kun putkia katsoi silmin ja toisaalta katsoo kuvia jälkeenpäin, tuli selväksi, että 9-sarjan putkien väritoisto on huomattavasti parempi. Toisaalta murskaavan selväksi kävi myös se, että elohopealamppujen väritoisto on varsin kehno verrattuna hyviin loisteputkiin ja monimetallipolttimoihin.

Vaikka kaikki yksittäiset putket eivät pystyneetkään hyvään väritoistoon sellaisenaan, ne saattoivat olla yhdessä valmistajan toisen putken kanssa erinomainen yhdistelmä. Arcadian maahantuoja ei edes suosittele putkiaan käytettäväksi yksin vaan nimenomaan yhdistelminä. Kokeilun perusteella suositus pitää hyvin paikkansa.

Kun kuvia katsoo, löytää helposti usealta valmistajalta samanvärisen putken. Uusien loisteputkien ostajan kannattaakin tutkia, mitä merkkiä saa edullisimmin omasta lähikaupasta. Philipsin putket ovat esimerkkinä yleisputkista. Monella muullakin suurella valmistajalla on vastaavilla merkinnöillä tarjolla laaja valikoima väritoistokyvyn ja värilämpötilan suhteen erilaisia vaihtoehtoja.

Jos omassa akvaariossaan haluaa käyttää useamman putken yhdistelmää, vaikuttaa myös käytettävä valaisin lopputulokseen. Kun putket ovat yhteisessä heijastimellisessa tilassa lähellä toisiaan, tulos on tasainen ympäri akvaariota. Jos putkien väliin jää iso tila ja osa valaisimen runkoa, tulos on äkkiä yhden putken sävyinen akvaarion etuosa ja toisen sävyinen takaosa. Erillisten heijastimien käyttö yleensä vain pahentaa tilannetta.

Kaikkein rajuimman näköisen akvaariot saadaan värilämpötilan ääripäillä, kuten olettaa sopiikin. Voimakkaan sininen valo sopii himmeänä yövaloksi ja vastaavasti hyvin punertavalla saadaan runsaan pintakasvillisuuden kanssa kauniin hämyinen maisema. Silmä tottuu helposti erilaisiin neutraalista rajustikin poikkeaviin sävyihin vaikka valokuvassa ne näyttävät ihan mahdottomilta.